Vyborg / Выборг / Viipuri

It's a weird feeling when visiting a place that used to be part of your home country some 70 years ago but now belongs to another country. You can see some buildings, some signs, some small things that reminds you of your own country but then the rest: the people, the atmosphere, the way things work out, is something totally different. And where ever you look, you just think how it would look like if this was still part of your home country, if this place was still one of the biggest cities in Finland, and not some forgotten periphery of Russia.

///

Oikeastaan meidän reissussa eniten odotin Viipurissa käyntiä, yksinkertaisesti siksi, etten ollut koskaan ennen ollut siellä ja siksi, että Viipuri oli vielä minun mummoni lapsuudessa osa Suomea. Odotin saapuvani räihnäisyyden kehtoon, ja niin kävikin. Toki osa rakennuksista, niin kuin Alvar Aallon suunnittelema kirjasto, oli hienossa kunnossa. Mutta suurin osa ei. Monella kadulla Viipurissa näytti siltä, että aika olisi pysähtynyt ja talvisodan pommituksista olisi ollut vasta muutama viikko. Pidin rappioromantiikasta ja kulkukissoista, mutta en voinut olla ajattelematta, miten kaunis ja erilainen kaupunki Viipuri olisi, jos se olisi yhä osa Suomea.

    

Viipurin linnassa.

Pala Suomea.