Veliko Tarnovo - Bulgarian ehdoton helmi

No en kyllä tiennyt yhtään mitään Veliko Tarnovosta, Bulgarian keskiaikaisesta pääkaupungista, ennen kuin rakas matkakumppanini ehdotti pientä joulunalusmatkaa sinne. Ja enpä tajunnut sitäkään, että reittisuunnitelmamme oli jokseenkin hullu. Lensimme Belgradiin, Serbiaan, josta vuokrasimme auton, jolla ajoimme Veliko Tarnovoon, Pohjois-Bulgariaan. Ajomatka oli jotakuinkin sama kuin matka Helsingistä Ouluun. Paitsi että tiet olivat hiukkasen mutkikkaampia ja matkan varrelle osui muutama aasi kärryineen.

Ensimmäinen pieni vastoinkäyminen kohtasi meidät serbialaisella huoltoasemalla, kun vuokra-automme ei lyhyen pysähdyksen jälkeen yllättäen käynnistynytkään. Siinä kävi yksi jos toinenkin bulgarialainen matkamies tupakka huulessa availemassa konepeltiä, mutta vikaa ei löytynyt. Lopulta se selvisi autovuokraamoon soittamalla. Ajajan puolen kuramatto oli mennyt liian pitkälle polkimen alle ja jumittanut sen. Mattoa siirtämään ja matka jatkui.

Maisemat matkalla olivat mielenkiintoiset, niin kauan kuin niitä näkyi: jylhiä vuoria, sympaattisia puolivalmiita taloja ja pieniä tienvarsikauppoja. Pimeys tuli kuitenkin jo ennen kuin ehdimme Bulgarian rajalle. Bulgarian pääkaupungissa Sofiassa eksyimme vähän syrjäkaduille, mutta muutoin suunnistaja-kuskimme pysyi upeasti kartalla. Siitäkin huolimatta, että tiekyltit olivat pääasiassa kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuja.

Kun viimein pääsimme Veliko Tarnovoon nukahdin lähes vuorokauden matkustamisen uuvuttamana.





Ja mihin maisemiin heräsimmekään! Studio Hotel, jossa yövyimme, oli tosiaankin varsin hyvällä paikalla ja olimmepa vielä saaneet huoneen, jonka ikkunasta avautui näkymä kohti kaupungin päänähtävyyttä Tsarevetsin linnoitusta, jonka historia ulottuu yli 5 000 vuoden taa.

Veliko Tarnovo on siunattu hienoilla maisemilla ja useilla näköalatasanteilla.

Koska meillä oli aikaa Veliko Tarnovossa vain yksi päivä, käytimme sen tehokkaasti. Tutuksi tulivat kaupungin vanhin General Gurko -niminen katu, Asenevtsin muistomerkki ja Samovodska Charshian vanha kauppa-alue. Suurimman vaikutuksen minuun tekivät tietysti paikalliset kulkukissat ja -koirat, joiden kanssa ystävystyin hyvin nopeasti. Huomioni kiinnitti myös Veliko Tarnovon runsas ja humoristinen katutaide, joka toi modernin tuulahduksen muuten niin historialliseen kaupunkiin.

         

   

Veliko Tarnovon mieltä ilahduttavaa katutaidetta ja kerrassaan erikoisia joulukoristeita.

Yksi ystävistäni, joka lyhyen rapsuttelutuokion jälkeen lähti avuliaasti oppaaksemme General Gurko -kadulla.

Dimitarin käsityöpuoti Samovodska Charshian alueella oli värikäs kuin karkkikauppa. 

Ei liene yllätys, että ostin täältä korvikset.

Iltapäivällä suuntasimme viimein kohti linnoitusta. Muutaman euron hintainen pääsylippu oli ehdottomasti hintansa väärti. Linnoitusalue oli laaja ja sieltä löytyi niin teloituskalliota, kuninkaan palatsia kuin kirkko näköalatasanteineen. Näkymä linnoitukselta kaupungin yli oli upea. Eikä yhtään haitannut, että satuimme paikalle juuri auringonlaskun aikaan.





Veliko Tarnovo oli mitä sympaattisin pikkukaupunki, jossa olisin voinut viettää ehdottomasti pidemmänkin aikaa. Reissumme kuitenkin jatkui kohti uusia seikkailuja, joista kertonen pian lisää.